Jauhopeukalo taas vauhdissa

Sain taas jonkin innon leipomaan.

 

Nyt kun muutin maalle ja takaisin kotikotiini ollutkin useammin kun asuin muualla.

Ehkä siihen vaikuttaa se et nyt mulla on tilaa tehdä keittiössä ja se et saan niitä myös paremmin pakkaseenkin. Vaikkakin kaikki mitä nyt leivoin olivat pyydettyi et tekisinkö.

 

 

 

 

Tiikerikakkui

 

 

Sarvia

 

 

Sarvia tein eka vaan pienen erän. Ja niitä sit maistatin porukoillani ja työkavereillani. Ja kun huomasin että ne menivät sen sileän tien teinkin uuden satsin. Josta osa oli pyydetty tekeen yhteen kahvitukseen. Mutta siitä satsista kyllä jäi muutama pakkaseenkin odottaan jos vaikka tulis odottamattomia kahvivieraita tai sitten et jos satun jonkun kutsuun ja en ehdikkään tekeen pitkän työpäivän takia tarjottavaa.

 

 

Mutta kuulin kyllä et rakastuneet naiset tykkäävät leipoo ilman syytä. No, sitä sit rupesin miettiin. Niin mä olen kai rakastunut kotiini niin suuresti,

että siks mua leivotuttaa niin paljon.

Kun meinaan ei vierelleni ole ketään miestä vielä jäänyt olemaan.

 



Ulkoilua keväisessä luonnossa

Täytyi lähteä ihanina keleinä ulkoileen. Vaikka hieman kuraista olikin

niin kyllä siellä oli silti ihanaa olla. Tuuli on jo mukavan lämmintä

ja joka paikassa sulaa ja kuraa.

Jäiden lähtöä Moonan kanssa odotellaan ja katsellaan tarkkaavaisena.

Tai minä taisin jäitä seurailla ja Moona taas lokkeja jotka kisailivat kaloista.

 

 

Toinen meidän koiruuksista Siiri. Tykkään kyllä niin lotrata ojissa ja kurassa.

Arvelemmekin ettei se tykkää olla kultainen noutaja vaan haluisi ollakkin dalmatialainen.

Mutta onneksi ei vierasta pesua, kun melkein jokaisen lenkin jälkeen saa käydä tassu pesulla vähintään. Mutta kyllä siellä kerran viikossa saa koko koirankin pestä kun päättää et nyt mennään sitten saveen kieriämään.

 



 

 

Vaikka koiruuksillamme onkin ikäeroa 11 vuotta, niin kyllä ne välillä innostuvat leikkimään yhdessäkin. Mutta se hulluinta noissa on että tää nuorempi on ihan samanlainen ololtaan ja luonteeltaan kuin meidän edesmennyt Roopemme. Arvemmekin että Roopen luonne on osaksi muuttanut asumaan Siiriin :)

 

 

 

Vaikka ei Tappara tänä vuonna saannutkaan kultaa, niin ei se hopeakaan huono saalis ollut.

Mutta itse tykästyin tähän kännykkäkoteloon. Se on ihanan iso että sinne mahtii hyvin mun "pieni" kännykkäni. Ja se ettei se huku vaikka putoisikin, kun on hyvän värinen ;)

Neulomuksia ja Pääsiäinen

Tälläinen huivi putosi vihdoin puikoilta pois.

Koko huiville tuli n. 60x 140cm, ja painoa oli n. 780g.

Itselle ei se kylläkään jäänyt vaan lähti käsityöprojektoijien huivivaihton kautta eteenpäin.

Olisin sen kyllä halunnut itsekkin pitää, mutta toivon mukaan tuottaa mielihyvää uudelle omistajalleen.

Pääsiäinenkin oli ja meni. Mutta tässä kuva pääsiäisyön kynttilä paljoudesta.

Vaikka kuin päätin että nyt mää laitan joka päivä tänne päivityksen (siis pääiäisen aikaan) netti liittymäni päätti sitten sanoa sopimuksen irti. Ja puhelimen kautta tänne päivitysten laittaminen ei ole vielä niin hyvin hallinnassa, joten ne jäivät täysin. Pahoittelen.