Hyvää Joulua

Kolmas joulu lapsen kanssa. Kaikki on valmiina aattoa varten. Tätä vuotta aloin valmistella jo tammikuussa, kun ensimmäiset joululahjaksi ajatellut tulivat puikoille.  Samoin alkaa jo ensi vuoden lahjojen valmistelu. Kun tiedossa on ensi vuonna töihin paluu ja varmasti on työjoulukin edessä. Mutta onneksi on isovanhemmat jotka auttavat. Paras vuoden pään joululahja olisi olla kotona. Mutta sitä ei vielä tiedä.
Niin, elän jo osaksi vuoden eteenpäin vaikka nykyinenkin joulu on vasta tulossa.  Kuitenkin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Tänä vuonna joulukukkia tuli vaan pari. Joista toinen on varmaan monen rakastama (mutta minun inhokki) joulutähti. Toista en ees tiedä, mikä kasvi on. Mutta joku mehikasvi on 😁
Lemppari joulukukat on hyasintit (sininen ja punainen) ja amaryllis.
Kuitenkin parasta joulussa on yhdessä olo perheen ja suvun kanssa.
Jouluradio soi aamusta iltaan ja lapsonen leikkii. Kylläkin enterorokko meinasi hieman häiritä jouluamme. Mutta näyttää että sekin on sivuutettu. Huomenna voimme siis leikkiä ja viettää joulua iloiten ja hyvin syöden.

Oikein hyvää joulua kaikille lukijoille.
Toivottavasti saatte viettää sen, niin kuin toivoitte ❤

Kirppisryhmät ja tavaroiden noudot

Netti kirppikseltä löytyy paljon hyvää ja huonoa. Sinne ihmiset laittaa jos jonkunlaisia tavaroita, mutta ei se hullu oo joka pyytää vaan se joka maksaa.

Itsekin tulee silloin tällöin tehtyä ostoksia sieltä. Itselläni vaan estää haun järki. Siis en turhaan lähde jotain yhtä tuotetta hakemaan, mutta saatan yhdistää kauppareissuun. Kylläkin olen yleensä nyt kun kotona vielä, aamusta liikenteessä.  Joten monesti myyjät töissä ja haut onnistuu iltapäivällä tai illalla. Onneksi olen kuitenkin pysynyt sopimaan haut, molemmille osapuolille sopien.

Samalla näkee millaisissa ympäristöissä ihmiset asuvat. Ja kuinka onnellinen sitä onkaan kun pääsee kotiin ja voi hyvillä mielin jättää auton keskelle pihaa. Eikä se ole kenenkään tiellä tai täytä koko piha-aluetta.
Minusta ei oo millään tapaa asumaan taajamaan. Naapuritalot ihan liian lähelle, tuntuu ettei siellä oo omaa rauhaa vaikka onkin oma piha.
Sitten ne kadut/tiet, on ihan hassusti. Kääntyilevät ihan miten sattuu ja tuntuu että mennään pihaan, vaikka katu jatkuukin. Onneksi on navigaatio, vaikka ei sielläkään oo ihan uusia. Katusuunnittelijat yrittävät tehdä parhaansa, kun kaikki vapaat alat pitää saada asutettua. Ja kaikki talot niin lähelle, mutta kuitenkin omaan rauhaan kauppakeskuksista ja isoista teistä.

Kaikki tämä tuli päähäni, kun kävin hakemassa Tupperwaren optimumin pyöreää 1,5l astiaa. Kuvassa näin astian, koko kuvioo en mutta värit 😍
Tänään kun hain, ihastuin täysin.  Toisen mielestä se on todella ruma ja värikäs.  Mää taas nään siinä kesäisen kuosin. Mutta nykyään halutaan kaikki astiat ja sisustus valkoiseksi tai vaaleaksi. Mää en taas voi yhtään sietää valkoista sisustus maailmaa. Mutta siitä joskus toiste...

Kuvassa näätte mun tämän päivän nettikirpulta ostamani kaunokaisen 😍

Ystävyys muuttuu vaiko katoaa

"Niin ystävyys kuin kukkasetkin kasvavat pikkuhiljaa säistä riippumatta "

Näin lukee jääkaappimagneetissa.

Mutta kuitenkin olen huomannut että ne ystävät jotka oli elämäni ennen miestä ja lasta. Ovat hiljaa kadonneet tai jääneet pois.  Vaikka kuinka olen yrittänyt pitää yhteyttä, niin takaisin päin ei oo aloitetta kuulunut.
Sitten nää perheelliset ystävät, ennen omaa lasta nähtiin usein. Mutta nyt kun olen kotona, he töissä ja vapaan oman perheensä kanssa. Jotenkin tuntuu että sen jälkeen kun muutin takaisin kotikotiini. Matka ystävillä muuttui pääsemättömäksi tulla, kuitenkin itselleni ei se oo matka eikä mikään ajella. Kuitenkin pitäisi sopia kyläilyt kuukausia ennen että mahtuu kiireisten ja menevien ystävieni kalenteriin. Joten taidan jäädä omaan hiljais elooni, odottamaan milloin ystäväni muistavat minut.

Onneksi kuitenkin nautin elämästäni kaukana keskustasta ja väenpaljoudesta. Täällä saan kulkee, olla lapsen ja koiran kanssa miten haluan.

Varsinkin nyt kun ollut ihanan lämpöiset keli,ollaan vaan pakattu koriin tarvittavat ja menty mökille rattailla. Leikitty vedessä ja vedellä niin paljon kuin mahdollista. Syöty eväät mökissä ja nukuttu päikkärit järven rannassa.

Vaikka kuinka lämmintä on myös kutominen ollut ihanaa. Varsinkin kun mies laittaa lapsen yöunille on minulla omaa aikaa katsoa telkkaria ja kutoa.  Tai niin kuin nyt kirjoittaa tänne blogiin.  Jota en oo taas tehnyt pitkään aikaan. Täytynee yrittää tehdä parannusta ja ottaa aikaa purkaa mietteitä tänne.  Kylläkin tästä on tainnut tulla enemmän teksti painotteinen kuin kuva painotteinen. Mutta ehkä sekin vielä muuttuu 😊

Nyt kuuntelen sateen ropinaa ja otan kutimet käteen.