Hyvää Joulua

Kolmas joulu lapsen kanssa. Kaikki on valmiina aattoa varten. Tätä vuotta aloin valmistella jo tammikuussa, kun ensimmäiset joululahjaksi ajatellut tulivat puikoille.  Samoin alkaa jo ensi vuoden lahjojen valmistelu. Kun tiedossa on ensi vuonna töihin paluu ja varmasti on työjoulukin edessä. Mutta onneksi on isovanhemmat jotka auttavat. Paras vuoden pään joululahja olisi olla kotona. Mutta sitä ei vielä tiedä.
Niin, elän jo osaksi vuoden eteenpäin vaikka nykyinenkin joulu on vasta tulossa.  Kuitenkin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Tänä vuonna joulukukkia tuli vaan pari. Joista toinen on varmaan monen rakastama (mutta minun inhokki) joulutähti. Toista en ees tiedä, mikä kasvi on. Mutta joku mehikasvi on 😁
Lemppari joulukukat on hyasintit (sininen ja punainen) ja amaryllis.
Kuitenkin parasta joulussa on yhdessä olo perheen ja suvun kanssa.
Jouluradio soi aamusta iltaan ja lapsonen leikkii. Kylläkin enterorokko meinasi hieman häiritä jouluamme. Mutta näyttää että sekin on sivuutettu. Huomenna voimme siis leikkiä ja viettää joulua iloiten ja hyvin syöden.

Oikein hyvää joulua kaikille lukijoille.
Toivottavasti saatte viettää sen, niin kuin toivoitte ❤

Kirppisryhmät ja tavaroiden noudot

Netti kirppikseltä löytyy paljon hyvää ja huonoa. Sinne ihmiset laittaa jos jonkunlaisia tavaroita, mutta ei se hullu oo joka pyytää vaan se joka maksaa.

Itsekin tulee silloin tällöin tehtyä ostoksia sieltä. Itselläni vaan estää haun järki. Siis en turhaan lähde jotain yhtä tuotetta hakemaan, mutta saatan yhdistää kauppareissuun. Kylläkin olen yleensä nyt kun kotona vielä, aamusta liikenteessä.  Joten monesti myyjät töissä ja haut onnistuu iltapäivällä tai illalla. Onneksi olen kuitenkin pysynyt sopimaan haut, molemmille osapuolille sopien.

Samalla näkee millaisissa ympäristöissä ihmiset asuvat. Ja kuinka onnellinen sitä onkaan kun pääsee kotiin ja voi hyvillä mielin jättää auton keskelle pihaa. Eikä se ole kenenkään tiellä tai täytä koko piha-aluetta.
Minusta ei oo millään tapaa asumaan taajamaan. Naapuritalot ihan liian lähelle, tuntuu ettei siellä oo omaa rauhaa vaikka onkin oma piha.
Sitten ne kadut/tiet, on ihan hassusti. Kääntyilevät ihan miten sattuu ja tuntuu että mennään pihaan, vaikka katu jatkuukin. Onneksi on navigaatio, vaikka ei sielläkään oo ihan uusia. Katusuunnittelijat yrittävät tehdä parhaansa, kun kaikki vapaat alat pitää saada asutettua. Ja kaikki talot niin lähelle, mutta kuitenkin omaan rauhaan kauppakeskuksista ja isoista teistä.

Kaikki tämä tuli päähäni, kun kävin hakemassa Tupperwaren optimumin pyöreää 1,5l astiaa. Kuvassa näin astian, koko kuvioo en mutta värit 😍
Tänään kun hain, ihastuin täysin.  Toisen mielestä se on todella ruma ja värikäs.  Mää taas nään siinä kesäisen kuosin. Mutta nykyään halutaan kaikki astiat ja sisustus valkoiseksi tai vaaleaksi. Mää en taas voi yhtään sietää valkoista sisustus maailmaa. Mutta siitä joskus toiste...

Kuvassa näätte mun tämän päivän nettikirpulta ostamani kaunokaisen 😍

Ystävyys muuttuu vaiko katoaa

"Niin ystävyys kuin kukkasetkin kasvavat pikkuhiljaa säistä riippumatta "

Näin lukee jääkaappimagneetissa.

Mutta kuitenkin olen huomannut että ne ystävät jotka oli elämäni ennen miestä ja lasta. Ovat hiljaa kadonneet tai jääneet pois.  Vaikka kuinka olen yrittänyt pitää yhteyttä, niin takaisin päin ei oo aloitetta kuulunut.
Sitten nää perheelliset ystävät, ennen omaa lasta nähtiin usein. Mutta nyt kun olen kotona, he töissä ja vapaan oman perheensä kanssa. Jotenkin tuntuu että sen jälkeen kun muutin takaisin kotikotiini. Matka ystävillä muuttui pääsemättömäksi tulla, kuitenkin itselleni ei se oo matka eikä mikään ajella. Kuitenkin pitäisi sopia kyläilyt kuukausia ennen että mahtuu kiireisten ja menevien ystävieni kalenteriin. Joten taidan jäädä omaan hiljais elooni, odottamaan milloin ystäväni muistavat minut.

Onneksi kuitenkin nautin elämästäni kaukana keskustasta ja väenpaljoudesta. Täällä saan kulkee, olla lapsen ja koiran kanssa miten haluan.

Varsinkin nyt kun ollut ihanan lämpöiset keli,ollaan vaan pakattu koriin tarvittavat ja menty mökille rattailla. Leikitty vedessä ja vedellä niin paljon kuin mahdollista. Syöty eväät mökissä ja nukuttu päikkärit järven rannassa.

Vaikka kuinka lämmintä on myös kutominen ollut ihanaa. Varsinkin kun mies laittaa lapsen yöunille on minulla omaa aikaa katsoa telkkaria ja kutoa.  Tai niin kuin nyt kirjoittaa tänne blogiin.  Jota en oo taas tehnyt pitkään aikaan. Täytynee yrittää tehdä parannusta ja ottaa aikaa purkaa mietteitä tänne.  Kylläkin tästä on tainnut tulla enemmän teksti painotteinen kuin kuva painotteinen. Mutta ehkä sekin vielä muuttuu 😊

Nyt kuuntelen sateen ropinaa ja otan kutimet käteen.

Yllätys postilaatikkossa

On hyvä ilmottautua testaajaksi ja unohtaa se. No, kaippa syy on se että aattelin ettei päästä testaamaan lastenruokia.
Kuitenkin tänään oli ilmestynyt paketti laatikkoon.
Eli meidät olikin valittu testaamaan Buzzatorin kautta Organix tuotteita.

Joten iloisin mielin lähdemme testaamaan tuotteita.

Ensimmäinen mistä aloitimme on Organix just oatmeal, apple, banana, raspberry& blueberry (luomuvälipala: puuro, omena, banaani, vadelma &mustikka). (kuva pussista alla)

Hyvin on korkki kiinni,  ei meinannut äiti saada auki. Kun muiden samankaltaiset tuotteet ovat auenneet todella helposti. Maultaan on sitä mitä lupaa (äidin mielestä ainakin).  Ja taisi olla myös neidin mieleistä kun koko pussin imaisi päiväunien jälkeen. Kylläkin on kiinteämpää mihin pussi(valmis) puuroihin on tottunut. Kun imi hyvin posket lommoilla. Kylläkin lisää olisi halunnut, kun pussi tuli tyhjäksi.

Eli kyllä tätä tullaan ostamaan kaupasta välipalaksi ja kerhoevääksi.

#organixjustbuzz #organixjust #buzzador

Joko puoli vuotta kului?

Maanantaina tyttäreni tuli puoli vuotiaaksi. Aika kuluu ihan siivellä.  Kohta pitää tehdä hoito-vapaa anomus töihin. Sillä en ole vielä valmis palaamaan takaisin työelämään. Se että milloin olen en tiedä, nautin kotona olosta. Toisille seinät kaatuvat päälle mutta ei minulle. Koko ajan keksin uutta tekemistä tai pakoilen toista. Mielestäni koti on silloin onnistunut kun ei sieltä haluaisi pois. Mutta jossain vaiheessa palaan takaisin.

Tällähetkellä suunnittelen kesää ja pihaa, sekä pientä rakennusprojektia. Vähän pitäisi maalata ja korjata ja karsia, sekä siistiä leikkimökkiä.

Varmaan toinenkin lapseni (koiruus) saa kesällä itselleen touhua. Näyttelyihin en itse pääse ja nyt treenitkin on jäänyt, kun ei iltaisin päästä mukaan. Toisaalta nautin siitä että ei ole tarvinnut käydäkkään. Jotenkin en ole siihen joukkoon päässyt sisälle,  tai ainakin tuntuu siltä.

No, oma pääni tekee kyllä tepposia joten en asiaa murehdi. Kuitenkin haaveissa on jatkuvuus ja Simon oma jälkeläinen. Mutta aika näyttää, riippuu niin täysin millainen on narttukin.

Tammikuu oli ja meni, myös herkuttomuuslakkokin tuotti 2,5kg pudotuksen.  Joten taidan jatkaa herkuttomuudella, kuitenkin siten että sunnuntaisin (pyhisin) saan syödä.

Aloitin kylläkin tämän tytöllä ja on parempi palata aiheeseen. Syntymäpaino on tuplattu ja pituutta on tullut melkein 20cm lisää. Hienosti on siis kasvanut. Kohta lähtee liikkeelle,  ainakin yritys on kova (sekä halu koirien perään).

Silloin kun jäin äitiyslomalle oli ystävänikin kotiäitejä. Nyt molemmat ovat palanneet töihin joten päivittäiset whatsapp viestit vähentyneet huomattavasti. Kuitenkin olen iloinen että he saavat tehdä sitä mistä nauttivat.  Niinhän minäkin teen,  harmillista on vain se että emme ehtineet kuin kerran samaan tilaan. No, on tässä kyllä vielä aikaa milloin nähdään. Ja onneksi on puhelimet keksitty.

Mutta kaippa tämä äiti palaa arkeen ja menee katsomaan nukkuuko pikkuinen vaunuissa vielä.

Lahjakortti kasvohoitoon

Sain lahjaksi vauvakutsuilla lahjakortin rentouttavaan kasvohoitoon. 

En hirveästi hihkunut ilosta, kun edellinen kasvohoito (suklainen kasvohoito) kerran jälkeen naama kukki. Eli puhdistettiin liian hyvin ja kun ei kuulu tapoihin puhdistaa kasvoja. 

Joten odotukset eivät olleet korkealla. Ja sen takia, melkein lahjakortti meni umpeen. No, kun viimein sain soitettua ajan ja keskiviikkona jopa menin paikalle. 

Olihan siinä tunti ihan mukavasti makoilla kun joku läträä tököttejä kasvoihin. Siis kasvovettä, naamioita, hierontaa. Sitten kun hoito oli ohi, tuntui kuin kasvoilla olisi kerros rasvoja.

Taidan siis olla toivoton kasvohoidoissa kävijä. Siis en sano että oli huono paikka, vaan olen itse viallinen kun en osaa nauttia. Kylläkin ne jotka haluavat rentoutusta ja tykkäävät hoitaa ihoaan, sekä kaunistautua kannattaa käydä kasvohoidoissa. Minua varten ne eivät ole,  itselläni ainoa hyvä juttu on se että kulmakarvat sain nypitettyy siisteiksi. 

Paikkana oli ihana mariankauneushoitola missä saa myös kädet ja kynnet laitettua.

Suosittelen kaikille käymään siellä, paikkana ei ole mitään huonoa sanottavaa.

Lahjakortti on kyllä hyvä lahjaidea, mutta jos ei tiedä mistä saaja pitää kannattaa kysellä. Niin antaa mieluisan, esimerkiksi nastakengät, kynnet, hieronta, tatuointi tai kasvohoito.

Olen huomannut että nykyään toisen kuuleminen jää pieneksi.  Sen huomaa kyllä, vaikka on paikalla ei välttämättä ole läsnä. Toinen saattaa antaa vinkkejä, mutta niitä ei huomaa jos ei keskity toiseen. Joulun aikaankin kun moni miettii mitä ostaa lahjaksi,  vaikka kuinka vinkkejä antaa ei hoksaa. Viimein kun sanoo suoraan menee hoksottimiin. Nytkin näitä blogi kirjoituksia kirjoitan tytön nukkuessa,  niin ei puhelin tai tietokone vie liiaksi huomiota lapsesta. Sillä kyllä huomaa että lapsi haluaa puhelinta,  jos on liiaksi ollut puhelin kädessä.

Joten yritetään huomioida toinen kun hän puhuu,  eikä katsella harakoita ja mietitä jotain muuta.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuosi vaihtui, mutta palaan vielä viime vuoteen. Sillä paljon ihanaa, ihmeellistä ja pysäyttävää tapahtui heinäkuussa 2016.

 

Laskettu aikahan minullahan oli 21.7. No, yhdeksän päivää mentiin yli. Ihana tyttömme syntyi heinäkuun viimeinen lauantai, aamulla vähää vaille puoli seitsemän. Siitä alkoi tutustuminen pieneen ihmeeseen.

Kasvua on tapahtunut niin lapsessa kuin vanhemmissa. Joka päivä opitaan tuntemaan paremmin ja löydetään uusia asioita.

Päivän asioita en suunnittele koskaan varmaksi,  kun ei koskaan tiedä miten viitsimme lähtee liikkeelle. Kylläkin neuvolassa ja pakollisissa paikoissa mennään käymään kun on sovittu. 

Niin kuin raskausaikakin, on vauvan kanssa aika mennyt nopeasti. Juuri ennen vuoden vaihdetta tuli viisi kuukautta täyteen. 

Vaikka nykyään on täysimetys suositus kuuteen kuukauteen asti, aloitimme kiinteiden maistelun 4,5kuukauden ikäisenä. Kun mielenkiinto ruokaan oli suuri ja rupesi nousemaan istumaan. Seuraavaksi pitäisi tehdä aikataulu, ruokailuista. Kun itselläni ei ole säännöllistä ruoka-aikoja, mutta haluaisin että lapseni kuitenkin sen oppii. 

Olen osallistunut testiryhmiin ja päässeet mukaan tuttikokeiluun sekä Piltin Ensimaut ruokien maistelijoiksi. Makuina porkkana, omena ja puolukka -banaani soseet. Kaksi kolmesta syöty, mutta palaan tarkemmin aiheeseen toinen kerta.

Moni sanoo että vauva aika on rankkaa. No, meidän kohdalla on käynyt kylläkin toisin päin. Yöt on nukuttu hienosti,  lyhyemmillään yhtäjaksoisesti olen saanut nukuttua kolme tuntia ja pisimmillään kahdeksan tuntia. Mutta keskimäärin yhtäjaksoinen uni aika sijoittuu neljän ja viiden tunnin väliin.

Muutenkin meillä itkettään vain asiasta. Rauhallinen ja iloinen tyttönen,  vierastaan kylläkin aloitti neljän kuukauden ikäisenä. Nyt tapaillaan sanoja (äite, hau) jokeltelun seassa. Yritän aina vastata kun selkeä sana tulee.

Toisekseen on hirveä hinku päästä liikkeelle. Koiran perään pitäisi päästä ja kokoajan tietää missä on. Koiruus ei onneksi ole mustasukkainen pikkuiselle, vaan on ottanut hänet perheenjäseneksi ja suojelun kohteeksi. Kuitenkin on selvää ettei tyttömme tule saamaan ikean vauvan palloja, kun ne on koiramme lemppari leluja.

Kylläkin ensimmäinen autoistuin (kaukalo) jäi pieneksi pakkasien alkaessa. Joten hankimme toisen tai oikeastaan kolmannen istuimen. Kun palkki istuimeen kasvot menosuuntaan voi yhdeksän kuukauden ikäisen ja yhdeksän kiloisen lapsen laittaa (vaikka suositus on selkämenosuuntaan kolmeen ikään asti). Nyt on sitten kolmas istuin selkämenosuuntaan ja myöhemmin kasvot menosuuntaan käännettävä. Ja toisaalta onhan se hyvä että molempien vanhempien autoissa on istuin. Niin ei tarvitse jättää istuinta hoitoon, sitten kun se aika koittaa joskus.

Kylläkin turvaistuinten hinnat on pilvissä, mutta onneksi käytettyjä, hyväkuntoisia saa edullisemmin. Vaikka lapsi onkin arvokkain kuljetettava autossa, niin en silti aatellu maksaa 600€ istuimesta. Niin kuin en maksa vaunuistakaan tuhatta euroa. 

Nyt kun laskin kolme istuinta on maksanut yhteensä 200€ ja vaunut, sekä rattaat yhteensä 35€. Mutta jokainen itse päättää mihinkä rahansa sijoittaa ja miten. Sillä ei tavaroilla osteta kuitenkaan rakkautta, vaan se pitäisi olla pyyteetöntä ja teoilla saavutettavaa.