Lahjakortti kasvohoitoon

Sain lahjaksi vauvakutsuilla lahjakortin rentouttavaan kasvohoitoon. 

En hirveästi hihkunut ilosta, kun edellinen kasvohoito (suklainen kasvohoito) kerran jälkeen naama kukki. Eli puhdistettiin liian hyvin ja kun ei kuulu tapoihin puhdistaa kasvoja. 

Joten odotukset eivät olleet korkealla. Ja sen takia, melkein lahjakortti meni umpeen. No, kun viimein sain soitettua ajan ja keskiviikkona jopa menin paikalle. 

Olihan siinä tunti ihan mukavasti makoilla kun joku läträä tököttejä kasvoihin. Siis kasvovettä, naamioita, hierontaa. Sitten kun hoito oli ohi, tuntui kuin kasvoilla olisi kerros rasvoja.

Taidan siis olla toivoton kasvohoidoissa kävijä. Siis en sano että oli huono paikka, vaan olen itse viallinen kun en osaa nauttia. Kylläkin ne jotka haluavat rentoutusta ja tykkäävät hoitaa ihoaan, sekä kaunistautua kannattaa käydä kasvohoidoissa. Minua varten ne eivät ole,  itselläni ainoa hyvä juttu on se että kulmakarvat sain nypitettyy siisteiksi. 

Paikkana oli ihana mariankauneushoitola missä saa myös kädet ja kynnet laitettua.

Suosittelen kaikille käymään siellä, paikkana ei ole mitään huonoa sanottavaa.

Lahjakortti on kyllä hyvä lahjaidea, mutta jos ei tiedä mistä saaja pitää kannattaa kysellä. Niin antaa mieluisan, esimerkiksi nastakengät, kynnet, hieronta, tatuointi tai kasvohoito.

Olen huomannut että nykyään toisen kuuleminen jää pieneksi.  Sen huomaa kyllä, vaikka on paikalla ei välttämättä ole läsnä. Toinen saattaa antaa vinkkejä, mutta niitä ei huomaa jos ei keskity toiseen. Joulun aikaankin kun moni miettii mitä ostaa lahjaksi,  vaikka kuinka vinkkejä antaa ei hoksaa. Viimein kun sanoo suoraan menee hoksottimiin. Nytkin näitä blogi kirjoituksia kirjoitan tytön nukkuessa,  niin ei puhelin tai tietokone vie liiaksi huomiota lapsesta. Sillä kyllä huomaa että lapsi haluaa puhelinta,  jos on liiaksi ollut puhelin kädessä.

Joten yritetään huomioida toinen kun hän puhuu,  eikä katsella harakoita ja mietitä jotain muuta.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuosi vaihtui, mutta palaan vielä viime vuoteen. Sillä paljon ihanaa, ihmeellistä ja pysäyttävää tapahtui heinäkuussa 2016.

 

Laskettu aikahan minullahan oli 21.7. No, yhdeksän päivää mentiin yli. Ihana tyttömme syntyi heinäkuun viimeinen lauantai, aamulla vähää vaille puoli seitsemän. Siitä alkoi tutustuminen pieneen ihmeeseen.

Kasvua on tapahtunut niin lapsessa kuin vanhemmissa. Joka päivä opitaan tuntemaan paremmin ja löydetään uusia asioita.

Päivän asioita en suunnittele koskaan varmaksi,  kun ei koskaan tiedä miten viitsimme lähtee liikkeelle. Kylläkin neuvolassa ja pakollisissa paikoissa mennään käymään kun on sovittu. 

Niin kuin raskausaikakin, on vauvan kanssa aika mennyt nopeasti. Juuri ennen vuoden vaihdetta tuli viisi kuukautta täyteen. 

Vaikka nykyään on täysimetys suositus kuuteen kuukauteen asti, aloitimme kiinteiden maistelun 4,5kuukauden ikäisenä. Kun mielenkiinto ruokaan oli suuri ja rupesi nousemaan istumaan. Seuraavaksi pitäisi tehdä aikataulu, ruokailuista. Kun itselläni ei ole säännöllistä ruoka-aikoja, mutta haluaisin että lapseni kuitenkin sen oppii. 

Olen osallistunut testiryhmiin ja päässeet mukaan tuttikokeiluun sekä Piltin Ensimaut ruokien maistelijoiksi. Makuina porkkana, omena ja puolukka -banaani soseet. Kaksi kolmesta syöty, mutta palaan tarkemmin aiheeseen toinen kerta.

Moni sanoo että vauva aika on rankkaa. No, meidän kohdalla on käynyt kylläkin toisin päin. Yöt on nukuttu hienosti,  lyhyemmillään yhtäjaksoisesti olen saanut nukuttua kolme tuntia ja pisimmillään kahdeksan tuntia. Mutta keskimäärin yhtäjaksoinen uni aika sijoittuu neljän ja viiden tunnin väliin.

Muutenkin meillä itkettään vain asiasta. Rauhallinen ja iloinen tyttönen,  vierastaan kylläkin aloitti neljän kuukauden ikäisenä. Nyt tapaillaan sanoja (äite, hau) jokeltelun seassa. Yritän aina vastata kun selkeä sana tulee.

Toisekseen on hirveä hinku päästä liikkeelle. Koiran perään pitäisi päästä ja kokoajan tietää missä on. Koiruus ei onneksi ole mustasukkainen pikkuiselle, vaan on ottanut hänet perheenjäseneksi ja suojelun kohteeksi. Kuitenkin on selvää ettei tyttömme tule saamaan ikean vauvan palloja, kun ne on koiramme lemppari leluja.

Kylläkin ensimmäinen autoistuin (kaukalo) jäi pieneksi pakkasien alkaessa. Joten hankimme toisen tai oikeastaan kolmannen istuimen. Kun palkki istuimeen kasvot menosuuntaan voi yhdeksän kuukauden ikäisen ja yhdeksän kiloisen lapsen laittaa (vaikka suositus on selkämenosuuntaan kolmeen ikään asti). Nyt on sitten kolmas istuin selkämenosuuntaan ja myöhemmin kasvot menosuuntaan käännettävä. Ja toisaalta onhan se hyvä että molempien vanhempien autoissa on istuin. Niin ei tarvitse jättää istuinta hoitoon, sitten kun se aika koittaa joskus.

Kylläkin turvaistuinten hinnat on pilvissä, mutta onneksi käytettyjä, hyväkuntoisia saa edullisemmin. Vaikka lapsi onkin arvokkain kuljetettava autossa, niin en silti aatellu maksaa 600€ istuimesta. Niin kuin en maksa vaunuistakaan tuhatta euroa. 

Nyt kun laskin kolme istuinta on maksanut yhteensä 200€ ja vaunut, sekä rattaat yhteensä 35€. Mutta jokainen itse päättää mihinkä rahansa sijoittaa ja miten. Sillä ei tavaroilla osteta kuitenkaan rakkautta, vaan se pitäisi olla pyyteetöntä ja teoilla saavutettavaa.