Niin kuin otsikossa jo kerroin, Kävin tänään sokerirasitus kokeessa.
Olin saanut monilta tietoa millainen se on, siellä on kolajuomaa tai vadelmajuomaa.
Kuitenkin kumpikin tieto oli väärä, sain sitrusjuomaa. Ei se onneksiollut niin hirvittävän makeaa, kun pelkäsin. Sillä kauheasti ei oo makeat herkut minuun uponneet. Joten aloin sitten vähän yrittään totuttaan pikkuhiljaa itseäni makeaan. Vieläkään ei mee kokonaista levyä suklaata.
Hyvä jos kaksi riviä pystyn syömään ( ennen raskautta meni pari levyä suklaata kerralla).
Joten oli hieman hirvitystä aamulla mennä testiin. Kun en tiennyt pysyyölitku isällä ja onko osaava verikokeen tekijä. No, minun tuurilla oli näyttöä tekevä kaveri. Kysyin suoraan montako kertaa olet tehnyt verikokeen. Ja kerroin kammostani. Ei mua olisi haitannut, vaikka olisi ottanut kokeen. Mutta kun tilanne oli myös hänelle jännittävä, päätti ettei tee koetta minulta, vaan pyysi valvojaa sen tekemään. Joten fiksua, sillä hänellä oli varmaan muutenkin painetta tänään.
Ajankulukseni otin mukaan tabletin, kun siellä on Saga pelejä hyvin parin tunnin odotteluun. Kun aamulla menin kahdeksaan, silloin eka verikoe ja litku. Seuraava verikoe oli yhdeksältä ja viimeianen kymmeneltä. Paikalta ei saanut poistua, niin oikein kivaa istua kovilla odotuspenkeillä. Sanoinkin että voisivat varata sokeritestiin tuleville ocman huoneen, jossa olisi vähän lokoisemmat paikat. Varsinkin kun aika moni raskaana oleva niissä joutuu käymään.
Nyt sitten jään odotteleen tuloksi ja toivon ettei oo mitään miksi tarvisi tarkkailla lisää.
Kotiin kun pääsimme, mies mukana reissussa kuskina, teki kauppaostokset sillä välin. Ja toi minulle Subin kun en ollut saanut syödä mitään edellis illtana kahdeksan jälkeen.
Menimme auttamaan kattopeltien laitossa. Kylläkin minä olin maan kamaralla ja henkisenä tukena. Vaikka kuinka olisin halunnut katolle ruuvaileen peltei.
Huomenna onkin ulkohommia ja lastenhuoneen tyhjennystä. Mutta niistä toisella kertaa.
Vielä tähän aattelin, kirjoittaa mitä on viikolla touhuillut. Kun jotenkin olen saanu päähäni että kaikki pitää olla ajoissa valmiina, kun ei tiedä milloin pikkuinen haluaa maailmaan.
Siksi lastenvaatekaappi näyttää jo tältä. Olen jo pessyt käyttövalmiiksi, omia vanhoja vaatteita, löytämiäni kippis ostoja ja saamiani vaatteita. Vielä on äitiyspakkauksen vaatteet pestävä ja muutama kirppu ostos. Mutta muuten on ensimmäiset käyttöön aateltavat vaatteet kaapissa valmiina.
Miehelle hankin isyyspakkaukseen kirjallisuutta, joista toivon että on apua arjen pienissä ongelmissa. Ainakin saa jostain hyvin miestyyliset ohjeet kuinka hoitaa vauvaa.
Vaikka kyllä aattelin itsekkin kirjan lukea, että jos vaikka olisi myös itselle jotain hyviä vinkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti