Maanantaina tyttäreni tuli puoli vuotiaaksi. Aika kuluu ihan siivellä. Kohta pitää tehdä hoito-vapaa anomus töihin. Sillä en ole vielä valmis palaamaan takaisin työelämään. Se että milloin olen en tiedä, nautin kotona olosta. Toisille seinät kaatuvat päälle mutta ei minulle. Koko ajan keksin uutta tekemistä tai pakoilen toista. Mielestäni koti on silloin onnistunut kun ei sieltä haluaisi pois. Mutta jossain vaiheessa palaan takaisin.
Tällähetkellä suunnittelen kesää ja pihaa, sekä pientä rakennusprojektia. Vähän pitäisi maalata ja korjata ja karsia, sekä siistiä leikkimökkiä.
Varmaan toinenkin lapseni (koiruus) saa kesällä itselleen touhua. Näyttelyihin en itse pääse ja nyt treenitkin on jäänyt, kun ei iltaisin päästä mukaan. Toisaalta nautin siitä että ei ole tarvinnut käydäkkään. Jotenkin en ole siihen joukkoon päässyt sisälle, tai ainakin tuntuu siltä.
No, oma pääni tekee kyllä tepposia joten en asiaa murehdi. Kuitenkin haaveissa on jatkuvuus ja Simon oma jälkeläinen. Mutta aika näyttää, riippuu niin täysin millainen on narttukin.
Tammikuu oli ja meni, myös herkuttomuuslakkokin tuotti 2,5kg pudotuksen. Joten taidan jatkaa herkuttomuudella, kuitenkin siten että sunnuntaisin (pyhisin) saan syödä.
Aloitin kylläkin tämän tytöllä ja on parempi palata aiheeseen. Syntymäpaino on tuplattu ja pituutta on tullut melkein 20cm lisää. Hienosti on siis kasvanut. Kohta lähtee liikkeelle, ainakin yritys on kova (sekä halu koirien perään).
Silloin kun jäin äitiyslomalle oli ystävänikin kotiäitejä. Nyt molemmat ovat palanneet töihin joten päivittäiset whatsapp viestit vähentyneet huomattavasti. Kuitenkin olen iloinen että he saavat tehdä sitä mistä nauttivat. Niinhän minäkin teen, harmillista on vain se että emme ehtineet kuin kerran samaan tilaan. No, on tässä kyllä vielä aikaa milloin nähdään. Ja onneksi on puhelimet keksitty.
Mutta kaippa tämä äiti palaa arkeen ja menee katsomaan nukkuuko pikkuinen vaunuissa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti